Jotenkin äärimmäisen lohduttavaa ja rauhoittava lukea muiden tekstejä siitä, että cossit on kesken ja on hirveä paniikki niitä väsätessä. Kyllä, en siis minäkään ole täysin valmis. Aina on tullu manattua että musta ei koskaan tule sellanen cossaaja, kuka jättää asunsa viimetinkaan. Sain taas tuttuun tapaan syödä sanani. Eilen illalla surisi vielä ompelukone kun hampaita kiristellen tein ne kengät loppuun. Vielä pitäis miekan terä viimeistellä ja saada koko roska kasaan. Koin tässä viikon aikana monenmoista romahdusta koko Okin suhteen ja yhdessä vaiheessa oli jo lähellä että luovutan ja heitän sen nurkkaan pölyttymään. Ihan älyttömästi on tullut sähläystä, kompromisseja ja muuta minkä takia en oikeen tunne paljoa ylpeyttä tekelettäni kohtaan. Erillisinä osina niistä voi sentään vähän sanoa jotain hyvää, mutta kokonaisuutena jotenki koko asu tökkii ja pahasti. Voin vain syyttää alati laskenutta intoani sitä kohtaan.
Siinä näkyy ihanan peruukkisotkuni ja maskin kanssa leikkimisen tulos. Peruukki näyttää 10x paremmalta kun tein siitä vain noin pöyheän piikkien sijaan. Toi tumma osa nyt vähän kärsi värjätessä, eikä sitä saa noin tuuheasti sotkuun/pystyyn mitä tota punasta, mutta voinen elää sen kanssa. Hirveintä tässä on ehkä se mukavuus/päähän saanti puoli. Voi helvetti sitä säätöä yrittää saada maski päähän peruukin jälkeen, kun tuo kuvassa kummitteleva musta kuminauha pitää saada sinne alle. Kyllä sen jotenkin päähän saa, mutta tosiaan näkökenttäni hupenee lähes olemattomiin niin tulen olemaan äärimmäisen riippuvainen Biffestä sen viimeistelyssä. Kuinkakohan monta kertaa olen ehtiny jo tökkiä noita korvia jokapaikkaan, kun en yhtään osaa hahmottaa niiden etäisyyttä (ehtiny jo haljetakin, dääm). Toivottavasti muut conilaiset osaa varoa niitä, ihan itsensä kuin ite maskini vuoksi.
Kokeilin myös aikaisemmin tällä viikolla tota Byakurania, lähinnä meikkipuolella. En ole aikaisemmin eläessäni käyttäny kajaalia/nestemäistä rajauskynää niin se oli aika turhauttavaa hommaa pitää käsi vakaana. Lisäki kun silmät on suht herkät niin on oikeen raikas olo kun on naama täynnä tököttiä. I'll live, though.
Onse jännä miten peilin kautta kuvat näyttää paremmilta
Hurrhurr, ehkä tällä hetkellä kaikista eniten stressiä aiheuttaa tämä pakkausvaihe. Olen luonteeltani ihan hirveän neuroottinen mikä tulee kaiken mukana olemiseen. Voin läpikäydä päässäni mitä tavaroita pitää olla varmaan tuhat kertaa, enkä oikeastaan pääse tästä ahdistuksesta eroon kun vasta määränpäässä, jos silloinkaan. Listoja en tätä varten osaa tehdä, koska jotenkin se ajatus ei tunnu kiertävän tarpeeksi tehokkaasti. Osasyy tähän unohdustraumaan on ne lukuisat conipainajaiset, että unohtaa tavaroita kotiin, pahimmassa tapauksessa koko cossiasut (monesti jostain syystä niissä unissa vasta junassa huomaa ettei ole mitään tavaroita mukana..). Pitää vaan toivoa että kaikki tulee mukaan ja muutenkin välttyy kaikilta isoilta ongelmilta.
Ihanaa, pääsee taas Desuun <3. Jospa tälläkertaa saisin jopa nukuttua ja syötyä kunnolla niin ennen conia kun sen aikanakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti