Gaala oli kyllä juuri mitä tarvin tähän vaiheeseen vuodesta. Se sai taas motivoitumaan asujen tekemisestä vähän lisää kun ehti vähän hyytyä näin talven tulon kunniaksi.
Mutta. Tänävuonna taso kisoissa oli kyllä selvästi parempi, jo ihan se että nyt sentään osallistujiakin oli kunnolla. Varmaan eka kerta kun mitä kisoja on kattonut, niin ei osannut edes arvata ketkä sijoittuu koska yksinkertaisesti jokainen kisaaja joka sarjassa oli omasta mielestäni tosi hyvä. Tänä vuonna itse keskittyi vielä vähän enemmän jokaisen esityksen pienimpäänkin yksityiskohtaan, koska mitä aikasemmin olen jo vähän vihjaillut, niin ajattelin osallistua seuraavaan Gaalaan itsekin, jos sellainen siis tulee.
En nyt sen kummemmin puutu muihin juttuihin Gaalaa koskien, mutta kun ajattelen itse kisaamista, Gaala on ehkä se mielyttävin vaihtoehto kun ajattelee aloittamista. En oikeastaan osaa edes sanoa miksi itse koen sen näin, ehkä itse paikan koollakin on jotain vaikutusta. Ei tule sitä painetta, että pitäs ihan isolla lavalla esiintyä muutenkin kuin poseeraamalla. Mun oli vähän vaikea uskoa, ettei alottelijoiden sarjan ihmiset ois koskaan ennen ollu kisaamassa, koska sitä kokemuutta ei todellakaan näkynyt suurimmalla osalla. Se omalta osaltaan rohkaisee osallistumaan.
Sanompa vielä erikseen, että se on nyt tavoite että osallistun Gaalan kisaan jos se on tullakseen ja oikeasti teen ihan esityksen, enkä vain pyörähdä poseeraamassa. Ellen jänistä koska en keksi mitään hienoa esitystä eiku. No mutta näin vähän aiheesta poiketen, se on jo täysin varmaa, että osallistun ensvuoden Traconin kisoihin. Se on ainoa(?) mikä nimenomaan on lavalla poseeraamista ja koen, että se on helpompi aloitus. Jo ihan sen takia, koska edelleen mulla on kauhea esiintymispelko näin ironisesti. Voin olla lavalla, poseerata, mutta heti kun pitäs olla jotain harjoiteltua mitä muistaa ulkoa, niin eih.
Ennen jo se, että menen luokan eteen koulussa puhumaan jostain sai mut tärisemään, äänen värisemään ja hikoilemaan ihan hirveästi, koska en tykkää puhua suuren yleisön edessä. Ja suurella tarkoitan yli 4 ihmistä. Mun ajatukset ja se mitä tulee ulos kun niin harvoin pelaa yhteen, niin yleensä sitä päätyy tekemään paljon spontaaneja kompromisseja. Cosplay on tosin tässä vuosien aikana syönyt tätä pelkoa aika paljonkin, enkä koe sitä enää niin korkeana, mahdottomana muurina.
Olen ihan tajuttoman kilpailuhenkinen ihminen. Halajan kunniaa ja mainetta ja tykkään elää siinä pilvilinnassa että hei ehkä olen oikeesti hyvä jossakin. Yksi pääsyy, miksi kisoihin haluan, on tuomarointi. Haluan saada kommenttia asuistani, koska sitä nyt en ole oikeastaan tähän mennessä saanut erityisemmin. Olen kyllä herkkä kritiikille, mutta oikeanlaisena se on ollut asia mikä on vienyt omaa kehitystä eteenpäin.
Tietenkin se adrenaalipaukku on myös iso tekijä. Olen nykyään saanut ihan hirveät kiksit jo pelkästään siitä, kun katsoo kisoja, kuulee sen musiikin ja tuntee sen energian. Se ajatus että pääsee lavalle siinä energiamyrskyssä on jotenkin huumaavaa. Sain kokea sen hetken aikasemmin ja haluan kokea sen uudestaan, tällä kertaa niin että oikeesti muistaisinkin kokemuksesta vähän enemmän.
Näissä kunnianhimoisuuden syövereissä painunkin tästä jatkamaan asujani ja kehittelemään pienessä päässäni jotain esityksen tynkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti