Liivi itsessään on se mistä pidän eniten. Mutta monet itkut teki mieli vääntää sitä tehdessä, tarkemmin noiden hihojen takia. Loppujenlopuksi tein...6kpl hihoja, eli 2 ekaa kertaa meni taas päin hevonkuusta. Ensimmäinen pari oli ihan liian pitkä, toinen liian pieni. Oli pakko pitää muutama päivä väliä ennenkuin yritti uudestaan, turhautti niin pirusti kattoa koko liiviä siinä vaiheessa. Mutta luojankiitos ne asettui viimein ihan hyvin. Valkosen hihan sisältä kuultaa tuo musta vähän tyhmästi ja valkoinen kanttaus helmassa oli vähän...jännää puuhaa. Mutta muuten, harvinaisen siistiä jälkeä etten sanoisi.
Paidan tein kokonaisuudessa eilen loppuun. Näytän joltain maalaisravintolan tarjoilijalta toi päällä hahah. Jouduin tekemään etumuksen palat uudestaan ja silti niistä tuli vähän liian naftit, joten napit on rumasti kuprulla. Muuten olen tähän tyytyväinen, hihat oli uusi jännä kokemus ja kunnon ohjeilla tosi helppo tehdä. Kauluksen brutaalisti leikkasin Gilin kauluspaidasta, mikä on jäänyt kaappiin lojumaan käyttökelvottomana.
Hihojen kanttaus oli aika haaste, mutta yllättävän siististi nekin meni. Tänään leikkelin peruukin ja vähän kaduttaa kun karsin pituutta ponnareista vähän liikaakin. Myös sukat ompelin kasaan ja..noh..niistä ei puhuta :D. Vielä siis rannekkeet, ponnarit ja housuihin kuvio niin Miku on valmis. Varmaan söötein asuni ikinä ja pidän siitä kovasti. Ja kuristavaa kaulusta lukuunottamatta mukava ja joustava päällä. Sitä jotenkin arvostaa paljon enemmän liikkumavaraa, kun on joutunut kokemaan ne hetket kun ei uskalla edes liikkua siinä pelossa että jotain menee rikki.
Mikrofonin jätin ihan suosiolla tekemättä, ihan jo senkin takia kun kokemus puhuu sen puolesta, et se vaan häviäisi conissa johonkin kun tuppaan jättämään pikkutavaroita minne sattuu jos ne on kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti