sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Yukicon cossisuunnitelmia

NYT JO?? :D En jaksa odottaa, se siitä "lomasta" muttakun malttamaton Mouru on malttamaton.

Seuraava coni on siis tosiaan n. vajaan 4kk päästä oleva Yukicon. Yukiconiin päätin jo oikeastaan aikalailla sen heti sen olemassaolosta tietäessäni, että osallistun sinne cossikisoihin. Ja niinhän mä sitä ajattelin tehdäkin. Vähän toi kaventaminen pelkkiin pelihahmoihin tuotti ongelmia, koska tietyistä syistä en koskaan pelaa pahemmin mitään, joten pelihahmot on hyvin pitkälle aika tuntematonta aluetta. Ja vaikka voin ihan hyvillä mielin cossata pelihahmoja puhtaasti niiden designin takia, en kisoihin kuitenkaan halua mennä täysin tuntemattomalla hahmolla, vaan haluan edes jotain kosketusta siihen. Onneksi kuitenkin löysin tarpeeksi haastavan asun mikä on entuudestaan tuttu, muttei kuitenkaan liian haastava.



Yukicon lauantai
Blade Master - Elsword

Tietenkin olettaen, että lauantai on kisapäivä :D Muttamutta, olen jo pitemmän aikaa puolisalaa haaveillut Blade Masterin cossaamisesta, koska ah, Elswordin hahmodesignit on vaan jotain niin upeaa ja mulla on monta muutakin hamstrattuna kansiossani odottaen päivää ku mulla on tarpeeks taitoa ja aikaa tehdä niitä. Okei, suurin syy miksei BM ollu koskaan varsinaisesti suunnitelmissa oli nimenomaan tunne siitä että piruvie en osaa sitä tehdä. Mutta nyt jostain kumman syystä haluan haastaa itseni sen suhteen ja kyseinen herra väriensa sun muun kanssa sopii todella hyvin niin talveen kuin sunnuntain cossiinikin. Alotin jo miekan hahmottelua ja oikeastaan pahin dilemma tämän asun kanssa on materiaalit ja vähän köyhät reffit (esim hihoista ei ole yhtäkään selkeää kuvaa). Ja BM on sieltä yksinkertaisimmasta päästä mitä tulee yleisesti Elswordin hahmodesigneihin :D

Yukicon Sunnuntai
Asagi Asagiri - Disgaea 

Disgaea <3 Myin sieluni sille pelisarjalle eikun. Haluaisin cossata niin tuhottoman monta Disgaea sarjan hahmoa, mutta todella harvat niistä soveltuvat meikäläiselle. Ja ihastuin Asagin suht simppeliin tyyliin. Meinasin tätä tekeväni aluksi Frostiin, mutta päätinkin siirtää sen sitten Yukiconiin koska talviconiin tämä pitää jokatapauksessa tehdä :D Vaikka tulis vähän kylmähkö. Asagi on tämmönen tätä en missään nimessä poista suunnitelmistani- cossi, vaikka pari kertaa se meinas sieltä tippua.

Mustavalkolinjaa siis. Ehkä on ihan hyvä, että nyt jo rupeen pikkuhiljaa alottelemaan koska eroa Yukin ja Frostin välillä on vaan kk ja Frostistakin tuli 3 päiväinen, niin sinne pitää samaan läjään ne asut tehdä. Ylipäätään ensvuos näyttää taas asteen haastavammalta, cossimääriltään suuremmalta ja nyt asuvalinnoissani näkyy ehkä vielä enemmän se tunnepohjaisuus. Haastavia monimutkaisia otuksia sekoitettuna yksinkertaisempiin puhtaasti hahmo ja sarjarakkaudesta tehtäviin cosseihin. Tällä kertaa pidän suunnitelmani sen verran avoimena, etten tee mitään 100prossan päätöksiä ennenkuin niitä pitää oikeesti tehdä, lukuunottamatta tietenkin pari, ryhmä ja kisacosseja.

En usko että tässä niin hirveän kauan menee kun suollan tänne wip matskua miekanteosta, kuhan ensviikolla saan materiaaleja niin sitäkin pääsen kunnolla tekemään. Mun piti suosiolla pitää taukoa cosseista vähintään Lokakuuhun asti mutta..


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Lapsuudensankari Spyro - Tracon 8 sunnuntai

Sunnuntaina sitä antoi itsensä "nukkua" niin kauan kuin vain nukutti, vaikka voiko koko touhua nukkumiseksi sanoa kun ei sitä taaskaan oikein niin tehny. En oo varmaan kertaakaan tänävuonna nukkunu coneissa hyvin. Mutta jotain seittemän aikaan sitä nousi ja katottiin SnK ja pistettiin cossit niskaan. Spyron harjake oli jo tullessa lähteny irti niin piti hätävarana vaan teipata se kiinni pantaan. Oikeastaan kaikki Spyrossa päätyi sen tavanomaisen kiiresäädön uhriksi ja laatu on jotain niin tavattoman...erh. Viimeisenä iltana tehtyä?

Kaikki kuvat on kuvannut Biffe

Oltiin conipaikalla jo ennen kymmentä ja tapettiin aikaa aamukävelyllä ennenkuin myyntipöytäsali aukesi, kun ei siellä lauantaina ois edes mahduttu käymään. Mua kyllä harmitti ihan pirusti jälkikäteen, ettei taidekujalla tullut käytyä edes yhtä kertaa, vaikka sinne on aina coneissa menny. Sunnuntai oli tietty paljon hiljaisempi ja rennompi päivä, eikä me hirveesti muuta tehty kun hengailtiin, shootattiin ja käytiin kattomassa Cosplay around the world luento. Enkkuluento oli oikein ihanaa vaihtelua ja allekirjoittaneelle ei ymmärtäminen tuottanut missään vaiheessa ongelmia :D. Olisin mieluusti kuunnellut paljon pidempäänkin ja luento oli muutenkin tosi opettavainen. Traconissa ois ollu paljonkin ohjelmaa mikä ois kiinnostanu, mutta eipä sitä mitään ehtiny käydä kattomassa lauantaina ja sunnuntaina oli päällekkäisyyksiä ettei tuon luennon lisäksi ollut muuta kuin cossikisat.



Cossikisojen liputtomuus ihmetyttää kyllä meikäläistäkin ja conissa murahdinkin, että miksi tästä on poikettu tänävuonna. Lauantaina luonnollisesti vältyin jonotuksilta ja en voi kun sääliä raukkoja, ketkä lauantain cossikisoihin jonotti, kun jonot oli kuulemma monta kertaa isommat sillon kun sunnuntaina ja tämä sunnuntainenkin oli aika tuskainen. Koko aiemman ajan melkein pelkästään seisseenä odotus oli niin tuskaa jalkapohjille, että vitutus nous aika nopeaan korkealle ja kaikki voimat meni siihen, että kestäisi penkeille asti. Ennen kisoja otin cossini irto-osat pois ja olin melkein casuaalina, koska vittuunnuin niihin niin totaalisesti osasten putoillessa ja rikkoutuessa kokoajan. Spyron alkuperäset siivet jäi siis matkasta, koska en saanut niihin tehtyä kunnon kiinnitystä ja vikana iltana jouduin nopeasti tekemään noi wonderpalasiivet. Olin niin pirun ylpeä niistä, muttakun maailma oli taas vastaan.



NCC.stä ei ole pahemmin sanottavaa (muutakun että hyvä Zero :DD), mutta olen niin ilonen, että sain tällä kertaa nähdä esityskisan. Oli taas niin tajuttoman hyviä esityksiä, enkä mä osannut edes valita suosikkejani, koska pidin melkein kaikista. Sitä sai nauraa ittensä kipeäksi huumoriesityksille ja ihan oikein ne sijoitukset meni. Kisoissa ainoa asia, mikä jotenkin ..ööh..häiritsi(?) oli niiden myöhempi aikataulu. Jotenkin tulee semmonen töksähtäneempi olo kun coni yhtäkkiä päättyykin heti kisojen jälkeen. Päättäjäiset oli aika, noh, turha mutta se oli hyvä kattoa ihan sen takia, että pahimmat narikkaruuhkat ehti sinä aikana hälventyä.


Juna lähti vasta seittemän korvilla, joten jäätiin lorvailemaan puistopenkille ja lataamaan shoottikuvia. Vr oli taas niin oma itsensä ja junamme oli oikein ihanasti myöhässä, enkä väsymysvitutuksessa oikein sitä arvostanut. Mutta, kaikenkaikkiaan Tracon on vuoden parhaimpia coneja ollut aina ja eikä se jättänyt kylmäksi tänäkään vuonna. Tamperetalo nyt vaan on niin paras paikka pitää conia ja nyt tuli semmonen ihana nostalginen viba, kun puistossa ei ollu enää remonttia ja siellä oli hyvän sään takia ihan tajuttomasti porukkaa.

Nyt onkin sitten taas hiukan pidempi tauko seuraavaan coniin, mikä omalla osallani on siis Yukicon. Mutta hirveästi taukoa cosseista en ehdi tekemään, kun on taas vaikka mitä kunnianhimoista edessä. Olen hyvin helpottunut, että selvisin tästä conivuodesta ihan kunnolla ja innoissani aloitan pian seuraavaa :D Kohta alkaa myös syyskausi ja siinä missä yleensä noukin sarjoja n. 5-8 välillä, niin tämä syksy tuo seurattavaksi meikäläiselle jopa 15 sarjaa! Siinä on jo kattomista haha. Mutta hyviä syksynalkuja kaikille ja minä painun tästä nauttimaan hetken "lomastani".

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kanttikuningas Lucius - Tracon 8 lauantai

Lauantai aamuni alkoi taas semmoisena ihmeellisenä hämmennyksenä, kun en vielä osannut yhtään havainnoida sitä että pian pitäis lähteä kohti Tikkurilasta lähtevää junaa ja Traconia. Junassa jännitys alkoikin sitten tiivistyä oikein urakalla ja Tampereelle päästyä suunnattiin suoraan kohti puisto-ovea. Se oli hämmentävää että sielläkin oli pientä jonoa ja eräs äpäränlainen elukka ulisi kun tunsi olevansa väärässä jonossa, koska pakotin sen tulemaan mukaani assistentin asemassa :D No pääsi sekin matkaan ilman ongelmia ja pienen narikkavenailun jälkeen suunnattiin kohti bäkkäriä ilmottautumaan ja pistämään meikäläisen cossi päälle.

Kaikki kuvat on © Biffe

Heti alkuun pääsin oman mammani hoitoon ja se oli jokseenkin jännää, että oli joku pitämässä huolen asioista :D Hän ohjasi meidät pukkariin ja varmaan ekaa kertaa pistin cossini conipukkarissa päälleni. Se oli aika ahdasta meininkiä ja ehdin jo läpsiä ihmisiä huivisiivilläni. Olen totaalisen yllättynyt että siipieni kiinnitys toimi niinkin hyvin ja oikeastaan koko cossi selvisi ilman mitään rikkoutumisia koko päivän, ja olokin oli sangen helppo ja keveä. Mitä nyt käytävillä käyskentely oli ärsyttävää, koska milloin ihmiset nyt oppisivat varomaan toisten cosseja, eikä kävele päin.


Ilmon jälkeen käytiin napsimassa meikäläisen kuvat kuvauspisteellä, mikä oli jotenkin huvittavaa kun mun naamasta ei tahottu ensin saada kunnon kuvaa kun peruukki aiheutti naaman palamisen :DD sitten käytiin kaupassa ja muuten aikaa tappaen pyörittiin, kunnes jotain yhden aikaan menin taas bäkkärille lavaan tutustumista ja tuomarointia varten. Olen tosi ilonen, että viimevuoden takia bäkkäri oli mulle alkujaan hyvin tuttu ja olen jotenkin kotouttanut sen, että siellä no tosi mukava olla. Ja olin tosi ilonen, että mamma oli aina heti huolehtimassa siellä vastassa ja puhumassa. Muutenkin oli tosi ihanaa, kun sai puhua ihmisille siellä, koska se rentoutti mua ihan tajuttomasti ja huomaamattani jännitin vain todella harvoina hetkinä koko päivänä.


Tuomarointiin kävellessä olin jo ihan puolipaniikissa, kun mun piti mennä ryhmästäni sinne ensimmäisenä. Ja se oli..aika jännä kokemus. Tunsin oloni hiukkasen epämukavaksi kun vaan seisoi paikallaan. Olisin ihan mielellään vastannut enemmänkin kysymyksiin, kun tuntui tuo koko tilanne olevan niin kevyt ja nopeasti ohi, jäin jotenkin kaipaamaan enemmän? Pitänee kysellä jälkikäteen palautteita koska niitähän minä oikeastaan halusinkin eniten. Tuomaroinnin jälkeen oli taas aikaa pyöriä ja käytettiin se väli hyväksi heittämällä tavaraa hotelliin, käymällä jälleen kaupassa ja shoottaamassa cossiani. Pidän Luciuksesta cossina ja olen siitä hyvinhyvin ylpeä, mutta olen tosi kriittinen sen suhteen miltä se näyttää päälläni, enkä koe sitä tuntemusta, että se sinällään sopis mulle.


Sitten olikin aika mennä bäkkärille odottamaan kisojen alkamista. Meidät pistettiin alustavasti jonoon ja katottiin telkkarista ennen olleita WCS kisaajien esityksiä. Viimeks kun olin telkkarista ei pahemmin nähny eikä kuullu yhtään mitään, mut nyt kaikki kasaannuttiin kattomaan ja volyymitkin saatiin tarpeeks kovalle, ettei niitä tällä kertaa niinkään missannut. Se oli ihan kivaa ja ähh, ihanaa kun eräs suorastaan idolini tuli puhumaan mulle, teit minut äärimmäisen iloiseksi ;;_;;

Ois ollu hieno kuva mutku perkele naama

Sitten olikin meikäläisten vuoro ja aaahh siinä vaiheessa se pulssin nousu sitten alkoi. Jonossa sitten taas höpöttelin edessä olleiden kanssa ja rauhoteltiin toisiamme. Kunnes rupesi meikäläisten musat soimaan ja hetki lähestyi, kun piti lähteä käppäilemään lavalle. Siinä vaiheessa jännitys muuttui tajuttomaksi adrenaalihuumaksi ja jammailin musiikin tahtiin ennenkun oma vuoro tuli. Sitten tuli lähtö ja ai että, jos viimeksi jännitin niin paljon etten tajunnut koko hetkestä mitään, niin nyt nautin siitä aivan tajuttomasti ja annoin mennä vaan. Se oli todella ihanaa ja huumaavaa ja tunsin oloni sen aikana kuin jälkeenkin ihan tajuttoman hyväksi. En tosiaan sijouttunut ja luulin, että se olisi harmittanut, mutta mulla oli jo niin hyvä ja voittajaolo muutenkin jo pelkästään siitä lavahengailusta ja sijouttujakolmikko + kunniamaininta oli kyllä niin perhanan upeita jokainen, etten yhtään kyllä ihmettele. Niin tajuttoman kova taso ihan joka kisassa tänävuonna, joten olen vaan iloinen, että sain olla osa näitä kisaajia.

video
Biffen kännykällään ottama videopätkä

Loppupäivä sujuikin ihan adrenaalihuuruissa ja olin ihan onnesta piukea :DD Annoin tämän kokemuksen määrittää millä innolla jatkan kisaamista ja noh, sanotaanko näin, että ainakin 3 kisaan ensvuonna otan osaa. Oli melkein vaikeuksia rauhottua, mutta kun päästiin hotelliin kattomaan Free! ja lahnaamaan niin kyllä sitä kelpasi.

Tähän loppuun vielä erittäin paljon kiitos henkilökunnalle, kisan katsojille, tsemppaajille, kanssakisaajille ja tottakai Biffelle, olette kaikki ihania ja teitte päivästäni ikimuistoisen ;;v;; Muutaman kisaajan kanssa olisin mieluusti puhunut enemmänkin, mutta ehkä ensikerralla sitten övö. Meinasin odottaa tän postaamisessa siihen asti että lavakuvia ilmestyis, mutta enpäs jaksa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Minkä piti olla wip postaus

Muttei ollutkaan, ehkä vähän vaan.

Eli joo..mulla on varmaan eka kerta etten siis mitenkään ole ehtiny päivittää tänne etenemistä, saati sit ylipäätään ottaa kuvia vaiheista. Nytkin just ja just löyty aukko, että voin ilmoittaa olevani jotenkuten elossa. Olen viimeviikot tehny lähes tauotta aina kun olen kotona asujani ja tän viikon heränny 5-6 aikaan ihan vaan sen takia. Ja onneksi olen, koska en ois mitenkään ehtiny tekee valmiiks muuten. Sain tänään Luciuksen kuin ihmeen kautta valmiiksi ja voisin itkeä helpotuksesta. Spyro pitäs saada huomenna valmiiks toivon mukaan, vaikka vähän uhkakuvia ajan riittämisestä on ollu jo useamman päivän ilmassa. Aamun cossin väännön jälkeen iltavuorot on aika helvettiä, sanonpahan vain :D.


Mut kyl mulla ihan muutama kuva löytyy ja voisin jakaa ne vielä ennen conia, mitään kunnon wip postausta on siis turha odottaa kummankaan osalta.


Takki+huivi+hiha combo nopeasti päälle vetäistynä. En sano muutakun että olipas ihan mahottoman vaikea duuni, mutta olen ihan pirun ylpeä että mä oikeesti osasin tehä sen. Kaikki noi kanttaukset ja kulmat oli tehä mut hulluksi, mut kaikista vaikein oli odotetusti toi huivin saaminen painovoimaa uhkaavaksi. Vaikka siinä on rumia saumakohtia, olen silti todella ilonen, että jaksoin panostaa ja tehdä siisteintä jälkeä ikinä. Selvästi kisat tuo sitä paljon kaivattua pontta mun työiloon ja motivaatioon. Pidän tästä cossista ihan älyttömästi, vaikka perfektionistiminä sitä vähän kritisoikin tietyinpaikoin.


Peruukki oli harvinaisen kiva modata ja olen erityisen tyytyväinen ahogeen vaikka näin siihen aika minimivaivan. Nostin vaan kuituja ylös, lakkasin muotoon ja kiersin rautalangan pätkän ympärille että sen muoto pysyisi. Perfektionistiminä vähän nillittää siitä että langan näkee läheltä, mutta fuckthepoliceminä sanoo että tarpeeksi hyvältä se näyttää eikä lankaa erota kauempaa.

Tämän enempää mulla ei Luciuksesta ole näytettävän arvosia kuvia, koska en ainakaan itte koe niitä enää merkittävinä kun näkee sitten valmiista lopputuloksesta kisa ja shoottikovien yhteydessä :D En edes uskalla ajatella kuinka monta tuntia mulla Luciukseen upposi, mä kun en koskaan kiinnitä huomiota aikaan mitään tehdessäni.



Spyrostakin on vaan nämä pari hassua kuvaa valmiista armoreista ja kengistä. Tietty jotain muutakin on jemmassa mut en ehdin niitä ladata koneelle haha :D Spyron design on muuttunut melkein täysin käytännöllisistä/maku/aikasyistä ja oikein mikään ei enää ole samanlaista sen piirtämäni reffin kanssa. Mutta se gijinkoissa onkin kiva puoli että tehdessä saa soolota niin paljon kun haluaa. Ja pidän näistä ratkaisuista enemmän. Spyrosta ehkä kirjotan jotain wipin tapaista coniraportin yhteydessä/jälkeen jos jaksan siitä mitään sillon enää kummemmin kirjottaa.

Mua jännittää ihan perhanasti kisat ja elän jossain tuntemuksien sekamelskassa kun kaikki lentää niskaan yhtäaikaa. Nyt vaan yritän keskittyä Spyron valmiiksi saamiseen ja siihen, että olen jotenkin vähemmän mielenvikaisessa tilassa itte Traconissa. Eipä tästä sen enempää, fiiliksiä sitten Traconin jälkeen <3

Sitä vielä että voi miksi en kykyne tähän työtahtiin kuin vasta vikoina viikkoina. Vaikka tää on ihan hirveen stressaavaa huomasin nauttivani cossin tekemisestä näin paljon enemmän tässä kiireen keskellä. Sobbu.