PreTracon ja kisojen paineenpurkua

Sain cossini sopivasti valmiiksi torstaina, kun oltiin sovittu, et perjantaina polkisin Biffelle ja shootattaisiin Rin siellä kotistudio oloissa. Ja yritys oli saada kuvia Saatanan kanssa, josta sais muokattua Kuron mut asiat ei mee ihan niinkuin haluaisi kun puhutaan eläinten kanssa kuvaamisesta..ja tietty olin hankkinut Riniin pitkät haltia korvat, mitä en aikonut pistää conikäyttöön.

Poljin ihan rauhassa (kaupan kautta, auttelin mummojakin kauppajonossa huhhuh) Biffelle ja tein vähän tuttavuutta karvaisen kuvaajaparini kanssa. Leikitin sitä ihan hulluna mut ei sille energialle tuntunu näkyvän loppua :D Vähän se minuu aristeli, mikä sit oli vähän ilmeisempää ite kuvatessa kun otus ei oikeen viihtyny meikäläisen sylissä. Lopulta se mönki sohvan alle piiloon, joten kuvailtiin ensiks ilman sitä.

Oli aikamoista säätöä valojen kanssa, mikä sit johti ongelmiin valotusaikojen kans, mut kyllähän sitä jotain sai tästä irti. Ei ehkä ihan niin helppoa mitä oikees studiossa, mutta kuitenkin.

Kaikki Saatanan kanssa otetut kuvat on vähän...öh...tasoa viuhahdus, joten lopulta otettiin vähän vähemmän hallittu kuvaustilanne missä houkuttelin otusta lähemmäs herkuilla. Saatana on nyt muokkaamaton, mut ihan sama.

Päivän "ihanin" puoli olikin sitten polkea takas kotii pakkaamaan, yleensä sen matkan polkemiseen menee se joku 25-35min mut mä huitasin menemään vartissa, väsymys ja hienmäärä oliki sit sen mukaista ja koska mul oli Rin viel päällä, niin sain vähän kuivatella vaatteita ennenku sain ne pakattua :D


Muuttah, mitä vielä haluan tähän postaukseen lisätä on pieni muhiva ranttini Traconin cosplaykisojen suhteen. Traconin pukukisa on ollu mulle se isoin päämäärä mitä voisin saavuttaa, koska siitä isomman tason kisat on arvokisoja mihin en mitenkään päätyisi osallistumaan, kun jo perus coni/kisastressi on paikoin jo liikaa, niin siihen joku edustuspaikka ja ulkomaihin lähtö ois mulle fyysisesti ja henkisesti aivan liikaa. Mitä järkeä kisata jos ei edes haluais voittaa tai sitä haluais siltä välttyä? Ja koska haluan muutenkin nimenomaan pitää painon omassa asussani yksinään, niin esim esityskisat on ihan väärä suunta mulle. Suomessa ei ole mitään välimaastoa, on pienet perus lavajuoksukisat ja sitten pompataan suoraan arvokisoihin. Traconin pukukisa oli kovemman tason lavajuoksu, minkä takia olin äärimmäisen vittuuntunu kun kuulin, ettei sitä tähän Traconiin ole edes tulossa. Kaikki suunnitelmat vaihtu ja sillai.

Nyt kun ajattelen kisaamista, väistämättä tulee tunne että mihin suuntaan sitä nyt voi edes lähteä. Haluan tehdä isotöisiä ja haastavia kisa-asuja, mut jos ne kisat mihin voisin löytää itteni osallistumasta on aikalailla pienempien conien kisoja, se tuntuu lievästi sanottuna yliampumiselta. Haluan kisan, missä on kovempi taso, muttei se vaatisi mitään edustuspaikkaa. Jos puhutaan esityksestä, niin voisin vielä jollain tapaa harkita jos tuomarointiperuste ois pääpainoltaan silti asussa, mutta mukaan kuuluu joku esitys. Mutta silti, en hirveästi haluais et se menee siihenkään, et jos haluaa kisata näyttävällä puvulla esitys on ehdoton, kun ei musta saa mitään esiintyjää tekemälläkään. Se on turhauttavaa et vaikka osais tehä asuja, muttei esityksiä, niin ei löydä sitten paikkaansa oikeen mistään.

Välillä tuntuu, et kisoja tehdään paljon yleisön mielenkiintojen mukaan. Usein valitetaan, et lavajuoksut on tylsää katottavaa. Se joka kerta herättää mussa suurta turhautumista. En mä useinkaan halua edes esiintyä ihmisille, olla mikään viihdyttäjä siellä, vaan nimenomaan haluan kisata omalla asullani ja unohtaa sen esiintymispuolen. Suomeen pitäs saada laajempi kirjo cossikisoja, joihin myös me rajalliset ihmiset voitas huoletta osallistua. Ei ole mitään isoa conia, missä ois vaan asuun perustuvaa isomman tason kisaa. Ne on aina arvokisoja tai esityskisoja. Joten Traconin pukukisan lähtö oli mulle iso isku, enkä tiedä enää mitään mihin tähtäisin.


Et semmosta, seuraavaksi sitten ite Traconista.