Luukku 8. Miksi tämä hahmo?

Cosplayn yksi parhaista puolista on se miten kukin voi sen "säännöt" itse määrittää. Tai näin ainakin sen pitäisi mennä. Monesti nettiä selatessa törmää paljon erilaisiin ihmisiin ketkä sanoo miltä cossien pitää näyttää, miltä kuvien pitää näyttää ja ehkä hölmöimpänä kerrotaan lähes faktana, että MIKSI jotakin hahmoa pitää cossata. Moni potee huonoa omaatuntoa, kun cossaa hahmoa mistä ei tiedä mitään, ei välttämättä edes sen lähdettä. Ja sitten on ihmisiä ketkä cossaavat hahmoja mitä rakastavat sydämmensä pohjasta ja tietävät näistä kaiken. Ja aina löytyy niitä, ketkä suorastaan soimaa toisia heidän valinnoistaan.

Miksi ei saisi tehdä cossia hahmosta, minkä ulkonäköön on rakastunut aivan mahdottomasti ja pitää sen visuaalisesta ilmeestä niin, että tahtoo sen toteuttaa ja tahtoo pukeutua hahmon vaatetukseen, ilman että edes välittää sen taustoista sen enempää. Eikä tarvi edes rakastua, jo se pieni motivaation pilke on usein tarpeeksi. Joku voi vaikka cossata hahmoa mitä vihaa, tai sarjaa mikä aiheuttaa puistatuksia mutta pitää jostain hahmosta tai toistepäin. Ja usein tästä kuulee, että miksi cossaat hahmoa mistä et tiedä mitään tai mistä et edes välitä. Itse haluan vähintään tietää mistä hahmo on peräisin, mutta se onkin oma näkemykseni. Se, miten itse harrastaa, on aina oma asia ja cosplayssa jos missä pitää muistaa, että kaikilla on omat motivaatiot ja syyt cossata mitäkin, eikä niitä tule sekottaa omaan.

Suunnitelmistani löytyy ihan molempia ääripäitä ja kaikkea siltä väliltä. Hahmoja, mitkä haluan toteuttaa vaan koska ne näyttää niin siistiltä ja hahmoja, minkä ulkonäöstä en välttämättä edes välitä, mutta välitän sarjasta tai hahmosta niin paljon ettei sillä ole mitään väliä.

Yhtenä esimerkkinä on tällä hetkellä pyörivän Shirobakon Midori Imai, mikä yhdessä jaksossa näyttäytyi verkkareissa ja laseissa ja hullaannuin tähän täysin. Asu itsessään ei herätä mitään kunnianhimoista vitsi haluan tehdä meininkiä, mutta visuaalinen ilme jotenkin kutkuttelee niin paljon, että haluaisin tästä jonkinlaista shoottausta päästä tekemään.

Toisena esimerkkinä on hahmodesign mikä puhuttelee ihan hulluna sen veikeällä visuaalisuudella, mutten tiedä hahmosta mitään muuta kun sen tiedostonimestä löytyvän nimen. Tottakai sitten jos kyseinen asu päätyisi ihan oikeasti tehtäväksi, niin sen taustoihin oikeasti tutustuu, muttei sillä ole merkitystä alussa, kun asuun ensikertaa törmäsi. Motivaatio on puhtaasti ulkoisissa syissä.

Usein itsekin jään jumittamaan ajatukseen, että vain tämmöisiä ja tämmöisiä hahmoja on okei cossata. Mutta oman ajatusmaailman avartaminen on aina hyvästä. Omia syitään on ihan fiksua lähteä tarkemmin pohtimaan ja miettimään, onko jotain mikä estää tekemästä jotain ja jos on, niin miksi. Itselläni on yksi asia mikä rajoittaa ja se on tietyt sarjat millä on se leima, minkä takia en siitä sarjasta pidä. On luonnollisesti ookoo jättää joku mistä ei pidä huomioimatta harrastuksessa mikä nyt usein mielletään fanittamisen muodoksi, mutta joskus voi heittää omat ennakkoluulonsa ikkunasta ja antaa näille mahdollisuus. Tätä olen itse hyödyntänyt paljon esim animen kattomisessa, heitän ennakkoluulot menemään ja katson sarjoja, mitä ennen oisin varmaan dissannutkin. Usein ne, mitä vastaan on eniten epäilyksiä, osottautuukin parhaaksi ikinä ja kappas, oma ajatusmaailma onkin laajentunut siinä samalla.

TL;DR, Avoimuus cosplayssa on paras asenne ja omia henkisiä ja fyysisiä rajoja voi ja kannattaa vähän väännellä jos vaikka löytääkin uuden lempijuttunsa. Annetaan muiden harrastaa miten haluavat ja keskitytään myös omassa tekemisessä siihen, mikä sen motivaation ja ilon tähän harrastukseen ylipäätään sysäävät liikkeelle.

Olen varmaan puhunut tästä ennekkin, mut ihan sama toistanpa sitten itseäni. Plus en tiennyt mitä tähän luukkuun kirjotan niin annoin vaan tekstin tulla itsestään :D